Keittiöremonttia

Viimeiset viikot ovat menneet enemmän tai vähemmän lomien ja työreissujen parissa. Nyt olemme vihdoin molemmat paikalla ja työt Grankullassa jatkuvat. Projekti on edennyt viime viikkoina hitaasti ja vajaan kahden kuukauden päässä oleva muutto häämöttää. Björn-Toren viettäessä joulua Norjassa minun aikani meni suurimmaksi osaksi keittiönkaapin parissa. Mietin aiemmin mitä kaapin värityksen kanssa pitäisi tehdä, jättääkö kirjava pinta vanhoine kerroksineen vaiko maalata uudestaan. Päätin poistaa vanhat maalit ja maalata kaapin jollain maalikerrosten sävyistä.

Tässä kaapin kaikkia seitsemää värisävyä kerroksina. 

Päädyin vihertävän keltaiseen, joka oli kaikkein alin kerros ja näytti minusta kaikkein kauneimmalta. Pienen värimallin kanssa hankimme maalin. Oikea väri löytyi Tikkurilan värikartasta. Valkea Kuulas värisävy sekoitettiin Uulan kalustemaaliin. Miksi en käyttänyt Tikkurilan maalia? Suoraan sanoen, en tiedä. Halusin perinteistä ja luonnonmukaista maalia mutta Uulan valmiista väreistä ei löytynyt oikeaa sävyä.

Maalikerrosten irroittaminen paneelipinnasta oli aikaavievää puuhaa. Nopeammin olisi toki rakentanut uuden mutta olimme päättäneet säilyttää sen mitä vanhasta voi säilyttää. Vihdoin kaappi näyttää kutakuinkin valmiilta maalaukseen.

Kaappi saa kuitenkin hetken odottaa uutta maalia ja remontti jatkuu toisessa nurkassa. Alunperin keittiö oli 50/60 luvun vaihteessa uusittu ja siellä oli kylläkin ihan hyväkuntoiset, siniset kaapit.

Alakaappien taustat olivat osin huonossa kunnossa ja takaa nurkasta löytyi suuri hiirenpesä. Siirsimme osan kaapeista varastoon odottamaan jatkotoimenpiteitä. Samoin jääkaappi siirrettiin toiseen nurkkaan.

Nyt suunnitelma on se, että vasemmanpuoleisin yläkaappi siirretään oikealle kaappirivistön jatkeeksi. Alakaapit pitää miettiä uusiksi sillä haluamme ikkunan näkyviin. Vasemmanpuoleisen ikkunan alle rakennetaan matalampi kaappi, jonka päälle tulee tiskiallas. Altaan viereen tulee liesi ja pöytätilaa aina oikeanpuoleiseen ikkunaan saakka. Jääkaappi on pakko asentaa toiseen nurkkaan, se ei mahdu mitenkään tähän.

Minun työreissun aikana Björn-Tore nikkaroi keittiön kaappien ovia. Minusta tuntui että työ on hieman turhaa sillä ovet olivat ihan hyvät, ne vain tarvitsi maalata. BT halusi kuitenkin jotain hauskaa puuhaa isompien projektien välissä. Hankimme Bauhausista seinäpaneelia josta kaapit piti rakentaa. Taustaksi leikattiin vanerilevyt.

Uudet ovet näyttävät todella kauniilta!

Ostin Valkeaa Kuulasta 3 litraa joten siinä on yllinkyllin vanhaan kaappiin. Päätin maalata uudet ovet ensin, ensinnäkin sen vuoksi että ajattelin että maali on vesiliukoista eikä ehkä pysy vanhan kaapin pinnassa rasvarahrojen ja pienten maalijäämien vuoksi. Toisekseen sen vuoksi että sävy on tismalleen sama viereisissä ovissa, jos näyttää siltä että maali ei riitäkään joka paikkaan. Lisäksi piti tietysti päästä näkemään miltä uusi väri näyttää ovissa! Tässä kertaan tai pariin maalatut ovet.

Kaappien alla on vaaleansinistä ensto-levyä. Haluamme tilalle oikeat kaakelit. Levyn yläreunasta näkyy että se pienenee toiseen reunaan, kuvittelimme ensin että talo on vino, niikuin satavuotiailla taloilla on taipumus olla. 

Tarkenpi tutkimus kuitenkin osoitti että kaapit on alunperin ripustettu vinoon ja ne laskevat muutaman sentin oikeaa reunaa kohti. Kaappirivistön suoristaminen pitäisi olla helppo homma. 

Kohta pitäisi hankkia keittiön tiskiallas, liesi ja jääkaappi sekä jossain vaiheessa astianpesukone. Huomenna jatkuu maalausprojekti! 

Mission possible ja väriterapiaa

Värien miettiminen saa hyvälle tuulelle. Yritän miettiä miltä väriltä missäkin huoneessa tuntuu ja tutkin millaisia värejä talossa on aikojen saatossa ollut. 

Seinissä on paikka paikoin kerrostumina erilaisia tapetteja ja maaleja. Vintillä oli osa seinistä tapetoitu ehkä jostain muualta jääneistä paloista.

Tätä tapettia ei löytynyt alakerrasta mistään mutta arvelen että sitä on jossain käytetty, tyyliltään on Jugendia ja sopisi talon valmistumisen aikakauteen.

Olohuone on jostain syystä koko ajan tuntunut vihreältä ja ruskealta. Keltainen ja kellanruskeat tapetit eivät minusta sopineet sinne. Tiesin että seinät oli tapetoitu uudelleen 50-luvulla mutta tapettien alla oli vain pahvit ja eristelevyt, ei vanhoja tapetteja joista olisi selvinnyt minkä värinen huone oli alunperin.

Olohuoneen tapetit olivat kyllä sinällään kauniit. Kuviollisen tapetin olisi jopa voinut jättää, elleivät kissat olisi käyneet teroittamassa siihen kynsiään. Ja ellei huone olisi niin vahvasti tuntunut vihreältä.

Kun irroitimme tapetteja seinistä, pieni pala eristeenä olevaa huokolevyä irtosi. Levyn alta paljastui tummanvihreä tapetti. Huone oli kuin olikin ollut vihreä. Nyt täytyy enää löytää seiniin oikeanlainen vihreä tapetti tilalle!

Keittiössä on upea vanha ruokakaappi uunin vieressä. Kaappia peittää paksu valkoinen maalikerros. Kaappi täytyy maalata uudelleen sillä osin maali on kulunut puupintaan saakka.

Rapsuttelin maalia pois ja maalikerroksia oli monta. Valkoisen alla oli vaaleansininen, jonka alla harmaanvihreä, jonka alla tummankeltainen, jonka alla vaaleankeltainen, jonka alla alkuperäinen kellanvihreä. Rapsuttelujen jälkeen kaapin pinta näytti upealta kaikkien värikerrosten kanssa. Värit sopivat hienosti keskenään ja mietin jopa pinnan jättämistä osin vanhalle maalille. Tämä projekti kyllä kestää tovin joten ehdin vielä moneen kertaan miettiä minkälaiseksi pinta lopulta tulee.

Kun minä keskityn väriterapiaan, Björn-Tore jatkaa tehtävää ullakolla. Mission impossible näyttää muuttuvan yllättäen mission possibleksi. Kun lattiasta on poistettu laudat ja kerros sahanpurua, runko saadaan näkyville. 

Jotta lattiaa voidaan alkaa rakentaa, pitää tukipuut saada rakennettua vaateriin. Vatupassi oli liian lyhyt koko lattian mittailemiseen ja ostoslistalla olikin muoviletkua josta askarrellaan itse vatupassi. Onneksi asia tuli puheeksi naapurin kanssa, joka ystävällisesti lainasi meille lasermittalaitetta. 

Laite keskelle vinttiä ja virta päälle. Sitten olikin vintin lattia täynnä lasersäteitä ristiin rastiin. Säteiden mukaan laitettiin langat ja lattian paikka alkoi hahmottua. Lattia osoittautui varsin suoraksi, ainoastaan parista kohtaa tukihirsiä madallettiin muutama sentti. 

Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme tehdä illallisen Villa Grankullassa. Uunin toimivuuteen en uskaltanut luottaa joten paistoin luomupaistin etukäteen kotona. Muuhun kokkaamisen puuhella riitti mainiosti ja saimme viettää ensimmäistä itsenäisyyspäivää kynttilän valossa omassa kotona. 

First things first - Tärkeimmät ensin

Tärkein asia on nyt saada vintti tyhjäksi ja aloittaa eristäminen ja lattian rakennus.

Tässä vaiheessa puolet tavaramäärästä on siivottu - puolet vielä jäljellä... 

Kun kaksi kuormaa (lava ja peräkärry) on kuskattu roskiin ja kaikki käyttökelpoinen liiteriin, oli vintti vihdoin lattialautojen irroitusta vailla valmis.

 

 Vintiltä löytyi vielä paljon säilytettävääkin... kuten tämä:

Jauhomainos - osittain käännetty

Nimipäiväonnittelukortti vuodelta 1926 Ulrika Lindholmille. 

En tiedä vielä kuka on Ulrika Lindholm. Osoite on viehättävästi Box, Villa Grankulla. Olkoon meidän tilamme sitten tästä lähtien Villa Grankulla.

Uskonnollisia kirjoja ja lehtiä oli valtavasti, vanhimmat noin vuodelta 1850. Tämä kirja on kuulunut Didrikille, joka oli siis syntynyt 1845.

Tavaraa meni paljon säilöön. Mitään käyttökelpoista emme tohtineet heittää pois. Esim. rukkia voi joku päivä tarvita.

Nakkelimme lattialaudat rikkonaisesta vintin ikkunasta pihalle ja sieltä edelleen liiteriin. Vaihtelevaa laatua - ohutta ja paksua. Parhaimmat olivat monta metriä pitkiä, paksuja ikivanhoja lankkuja.

Näitä voi käyttää vielä vaikka mihin!

Liiterin ylisiltä löytyi vielä paluumatkalle sukset. Lumi vain puuttuu. 

Nyt on vintti tyhjä, lattialaudat pääosin poistettu. Purut ovat kuivat ja siistit joten jätämme ne paikoilleen. Mittailemme kattoa ja seiniä ja pian tilaamme eristelevyt.

Tämä painava sänky odottaa vielä siirtoa ja pieni osa lattiaa purkamista. 

Valmistaudumme remonttiin

Tavararöykkiöt ovat imaisseet meidät ja olemme pääasiassa käyttäneet nyt kolme viikkoa tavaroiden ihmettelyyn, lajitteluun ja siirtelyyn. Tarvitsemme tilaa alakerrasta jotta pääsemme tyhjentämään vinttiä. Alakerrassa on huone ja keittiö sekä kylmä varasto.

Upea keittiön uuni. Onneksi tämä on säilynyt!

Kammarin pönttöuuni joka pitää rakentaa uudestaan sisältä. 

Kammari toisesta suunnasta, täällä on nukuttu. 

50-luvulla asennettuja keittiön kaappeja. 

Björn-Tore imurin varressa.

Kaikki mitä emme juuri nyt tarvitse saa mennä säilöön. Säkkikaupalla pilaantunutta, homehtunutta, koin syömää ja hiirten syömää päätyy roskiin. Rapsuttelemme aikamme kuluksi välillä ovia ja ovenkarmeja ja revimme pois vanhoja tapetteja jotta tuntuisi että saamme jotain näkyvää aikaiseksi.

Seinien pahvit olivat kupruilleet pahasti joten revimme pahvit pois. Alta paljastui upea hirsiseinä. 

Seinän materiaaleina on käytetty osin tilalla aiemmin ollutta hirsirakennusta. Osa hirsistä on siis reilusti 100 vuotta vanhoja. Voivat olla helposti 200-vuotiaitakin. 

Seinä on kaunis. Mutta en tiedä vielä päälystetäänkö se kuitenkin vai jätetäänkö hirret näkyviin. Tämä ei ole ulkoseinä joten eristyksellä ei juuri ole väliä. 

Pähkäilen tapettien ja värien kanssa vaikka oikeasti olisi tärkeämpääkin mietittävää. Kuten miten saamme vintin pian tyhjennettyä ja aloitettua eristyspuuhat. 

Hieman juttua syksystä vielä

Kuulimme tyhjästä talosta tulevalta naapuriltamme Henriltä. Toinen naapuri taas jututti talon omistajaa josko hän olisi halukas myymään tontin ja talon meille. Omistaja oli suostuvainen ja Björn-Tore pääsi tutustumaan taloon tarkemmin.

Pääsimme hetimiten sopimukseen hinnasta ja kaupasta, paperit piti kirjoittaa syyskuussa. Omistaja tahtoi tyhjentää taloa, vaikka olimme valmiit ostamaan sen irtaimistoineen. Kaupanteko viivästyi parilla kuukaudella siivousurakan vuoksi. Eikä ihme.

Kun saimme kaupat tehtyä, talo oli vielä pullollaan vaikka sieltä oli viety pois paljon. Meidän tehtäväksi jäi alkaa koluamaan vinttiä ja tutkimaan jäljelle jääneitä tavaroita. Ja mitä kaikkea mielenkiintoista löytyikään!

Monta paria pyöreitä silmälaseja ja linssejä

Turo-haalari ja taskusta Reino Helismaan kirjoittamia "Suojapuku-säkeitä"

Aika pian selvisi että olemme talossa jossa on säilytetty kaikki. Siis ihan kaikki kauppakuitteja, verotodistuksia, vakuutuspapereita ja jopa pula-ajan ostokortteja myöten. Mutta kuten kuvista näkee, aarteitakin löytyi. Toisen roska on toisen aarre. 

Laatikoita, jakkaroita, tynnyreitä

Vanha polkupyörän lamppu

Monot (näihin on myös sukset)

Lämpölyhty ja osuuspankin vanha säästö"possu". 

Lyhtyjä. 

Ja paitsi että tässä talossa on säilytetty kaikki - täällä on myös tehty kaikki! Löytyi lampaan keritsimet, karstat, pari rukkia tarvikkeineen, kangaspuut, tietysti ompelukone, kankaanpaloja, matonkuteita, kenkälestejä, puunauloja. ...

Mutta me olemme onnellisia. Harvoin pääsee tällaisiin aarteisiin käsiksi!