Grankulla vuonna 1923

Grankulla vuonna 1923

maanantai 8. joulukuuta 2014

Mission possible ja väriterapiaa

Värien miettiminen saa hyvälle tuulelle. Yritän miettiä miltä väriltä missäkin huoneessa tuntuu ja tutkin millaisia värejä talossa on aikojen saatossa ollut. 

Seinissä on paikka paikoin kerrostumina erilaisia tapetteja ja maaleja. Vintillä oli osa seinistä tapetoitu ehkä jostain muualta jääneistä paloista.


Tätä tapettia ei löytynyt alakerrasta mistään mutta arvelen että sitä on jossain käytetty, tyyliltään on Jugendia ja sopisi talon valmistumisen aikakauteen.

Olohuone on jostain syystä koko ajan tuntunut vihreältä ja ruskealta. Keltainen ja kellanruskeat tapetit eivät minusta sopineet sinne. Tiesin että seinät oli tapetoitu uudelleen 50-luvulla mutta tapettien alla oli vain pahvit ja eristelevyt, ei vanhoja tapetteja joista olisi selvinnyt minkä värinen huone oli alunperin.




Olohuoneen tapetit olivat kyllä sinällään kauniit. Kuviollisen tapetin olisi jopa voinut jättää, elleivät kissat olisi käyneet teroittamassa siihen kynsiään. Ja ellei huone olisi niin vahvasti tuntunut vihreältä.

Kun irroitimme tapetteja seinistä, pieni pala eristeenä olevaa huokolevyä irtosi. Levyn alta paljastui tummanvihreä tapetti. Huone oli kuin olikin ollut vihreä. Nyt täytyy enää löytää seiniin oikeanlainen vihreä tapetti tilalle!


Keittiössä on upea vanha ruokakaappi uunin vieressä. Kaappia peittää paksu valkoinen maalikerros. Kaappi täytyy maalata uudelleen sillä osin maali on kulunut puupintaan saakka.


Rapsuttelin maalia pois ja maalikerroksia oli monta. Valkoisen alla oli vaaleansininen, jonka alla harmaanvihreä, jonka alla tummankeltainen, jonka alla vaaleankeltainen, jonka alla alkuperäinen kellanvihreä. Rapsuttelujen jälkeen kaapin pinta näytti upealta kaikkien värikerrosten kanssa. Värit sopivat hienosti keskenään ja mietin jopa pinnan jättämistä osin vanhalle maalille. Tämä projekti kyllä kestää tovin joten ehdin vielä moneen kertaan miettiä minkälaiseksi pinta lopulta tulee.



Kun minä keskityn väriterapiaan, Björn-Tore jatkaa tehtävää ullakolla. Mission impossible näyttää muuttuvan yllättäen mission possibleksi. Kun lattiasta on poistettu laudat ja kerros sahanpurua, runko saadaan näkyville. 


Jotta lattiaa voidaan alkaa rakentaa, pitää tukipuut saada rakennettua vaateriin. Vatupassi oli liian lyhyt koko lattian mittailemiseen ja ostoslistalla olikin muoviletkua josta askarrellaan itse vatupassi. Onneksi asia tuli puheeksi naapurin kanssa, joka ystävällisesti lainasi meille lasermittalaitetta. 





Laite keskelle vinttiä ja virta päälle. Sitten olikin vintin lattia täynnä lasersäteitä ristiin rastiin. Säteiden mukaan laitettiin langat ja lattian paikka alkoi hahmottua. Lattia osoittautui varsin suoraksi, ainoastaan parista kohtaa tukihirsiä madallettiin muutama sentti. 

Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme tehdä illallisen Villa Grankullassa. Uunin toimivuuteen en uskaltanut luottaa joten paistoin luomupaistin etukäteen kotona. Muuhun kokkaamisen puuhella riitti mainiosti ja saimme viettää ensimmäistä itsenäisyyspäivää kynttilän valossa omassa kotona. 




tiistai 2. joulukuuta 2014

First things first - Tärkeimmät ensin

Tärkein asia on nyt saada vintti tyhjäksi ja aloittaa eristäminen ja lattian rakennus.


Tässä vaiheessa puolet tavaramäärästä on siivottu - puolet vielä jäljellä... 













Kun kaksi kuormaa (lava ja peräkärry) on kuskattu roskiin ja kaikki käyttökelpoinen liiteriin, oli vintti vihdoin lattialautojen irroitusta vailla valmis.



 Vintiltä löytyi vielä paljon säilytettävääkin... kuten tämä:



Jauhomainos - osittain käännetty


Nimipäiväonnittelukortti vuodelta 1926 Ulrika Lindholmille. 
En tiedä vielä kuka on Ulrika Lindholm. Osoite on viehättävästi Box, Villa Grankulla. Olkoon meidän tilamme sitten tästä lähtien Villa Grankulla.



Uskonnollisia kirjoja ja lehtiä oli valtavasti, vanhimmat noin vuodelta 1850. Tämä kirja on kuulunut Didrikille, joka oli siis syntynyt 1845.



Tavaraa meni paljon säilöön. Mitään käyttökelpoista emme tohtineet heittää pois. Esim. rukkia voi joku päivä tarvita.

Nakkelimme lattialaudat rikkonaisesta vintin ikkunasta pihalle ja sieltä edelleen liiteriin. Vaihtelevaa laatua - ohutta ja paksua. Parhaimmat olivat monta metriä pitkiä, paksuja ikivanhoja lankkuja.

Näitä voi käyttää vielä vaikka mihin!

Liiterin ylisiltä löytyi vielä paluumatkalle sukset. Lumi vain puuttuu. 













Nyt on vintti tyhjä, lattialaudat pääosin poistettu. Purut ovat kuivat ja siistit joten jätämme ne paikoilleen. Mittailemme kattoa ja seiniä ja pian tilaamme eristelevyt.






Tämä painava sänky odottaa vielä siirtoa ja pieni osa lattiaa purkamista. 









tiistai 25. marraskuuta 2014

Valmistaudumme remonttiin

Tavararöykkiöt ovat imaisseet meidät ja olemme pääasiassa käyttäneet nyt kolme viikkoa tavaroiden ihmettelyyn, lajitteluun ja siirtelyyn. Tarvitsemme tilaa alakerrasta jotta pääsemme tyhjentämään vinttiä. Alakerrassa on huone ja keittiö sekä kylmä varasto.


Upea keittiön uuni. Onneksi tämä on säilynyt!

Kammarin pönttöuuni joka pitää rakentaa uudestaan sisältä. 

Kammari toisesta suunnasta, täällä on nukuttu. 

50-luvulla asennettuja keittiön kaappeja. 
Björn-Tore imurin varressa.

Kaikki mitä emme juuri nyt tarvitse saa mennä säilöön. Säkkikaupalla pilaantunutta, homehtunutta, koin syömää ja hiirten syömää päätyy roskiin. Rapsuttelemme aikamme kuluksi välillä ovia ja ovenkarmeja ja revimme pois vanhoja tapetteja jotta tuntuisi että saamme jotain näkyvää aikaiseksi.

Seinien pahvit olivat kupruilleet pahasti joten revimme pahvit pois. Alta paljastui upea hirsiseinä. 

Seinän materiaaleina on käytetty osin tilalla aiemmin ollutta hirsirakennusta. Osa hirsistä on siis reilusti 100 vuotta vanhoja. Voivat olla helposti 200-vuotiaitakin. 

Seinä on kaunis. Mutta en tiedä vielä päälystetäänkö se kuitenkin vai jätetäänkö hirret näkyviin. Tämä ei ole ulkoseinä joten eristyksellä ei juuri ole väliä. 

Pähkäilen tapettien ja värien kanssa vaikka oikeasti olisi tärkeämpääkin mietittävää. Kuten miten saamme vintin pian tyhjennettyä ja aloitettua eristyspuuhat. 


lauantai 22. marraskuuta 2014

Hieman juttua syksystä vielä

Kuulimme tyhjästä talosta tulevalta naapuriltamme Henriltä. Toinen naapuri taas jututti talon omistajaa josko hän olisi halukas myymään tontin ja talon meille. Omistaja oli suostuvainen ja Björn-Tore pääsi tutustumaan taloon tarkemmin.

Pääsimme hetimiten sopimukseen hinnasta ja kaupasta, paperit piti kirjoittaa syyskuussa. Omistaja tahtoi tyhjentää taloa, vaikka olimme valmiit ostamaan sen irtaimistoineen. Kaupanteko viivästyi parilla kuukaudella siivousurakan vuoksi. Eikä ihme.

Kun saimme kaupat tehtyä, talo oli vielä pullollaan vaikka sieltä oli viety pois paljon. Meidän tehtäväksi jäi alkaa koluamaan vinttiä ja tutkimaan jäljelle jääneitä tavaroita. Ja mitä kaikkea mielenkiintoista löytyikään!



Monta paria pyöreitä silmälaseja ja linssejä

Turo-haalari ja taskusta Reino Helismaan kirjoittamia "Suojapuku-säkeitä"






















Aika pian selvisi että olemme talossa jossa on säilytetty kaikki. Siis ihan kaikki kauppakuitteja, verotodistuksia, vakuutuspapereita ja jopa pula-ajan ostokortteja myöten. Mutta kuten kuvista näkee, aarteitakin löytyi. Toisen roska on toisen aarre. 



Laatikoita, jakkaroita, tynnyreitä

Vanha polkupyörän lamppu

Monot (näihin on myös sukset)

Lämpölyhty ja osuuspankin vanha säästö"possu". 



Lyhtyjä. 
Ja paitsi että tässä talossa on säilytetty kaikki - täällä on myös tehty kaikki! Löytyi lampaan keritsimet, karstat, pari rukkia tarvikkeineen, kangaspuut, tietysti ompelukone, kankaanpaloja, matonkuteita, kenkälestejä, puunauloja. ...


Mutta me olemme onnellisia. Harvoin pääsee tällaisiin aarteisiin käsiksi! 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Grankulla i Box, Sibbo - Satavuotias talovanhus pian uusine asukkaineen.

Kuulimme tyhjästä kiinteistöstä kesällä ja kävimme sitä ahkeraan katsomassa. Talo oli hyvin alkuperäiskuntoinen, sähköt mutta ei vesiä. Ei suuria remotteja tehty. Ulkoapäin näytti olevan alkuperäiset ikkunat ja laudoitus. Juuri sellainen jota olimme etsineet.

BT pääsi katsomaan taloa sisältä kun otimme yhteyttä omistajaan. Sisältä kuten ulkoa - alkuperäiset lattiat, seiniä tapetoitu ja sähköt vedetty ehkä 50-luvulla. Loistava kohde. Aloimme neuvoitella kaupoista syksyllä ja vihdoin muutaman kuukauden jälkeen, talo siirtyi meille 3.11.2014.


Tässä talo vuonna 1924





Talon rakensivat Didrik ja Hilda Lindholm vuonna 1913. Kiinteistötietoihin rakennusvuosi on merkitty myöhäisemmäksi mutta uunissa ja piipussa on vuosiluku 1913. Didrikillä ja Hildalla oli lapsia kolme, Edwin, Edit ja Einar, joista Einar asettui taloon 60-luvulla. Einar kuoli -88, jonka jälkeen leski Eila asui talossa viime vuosiin saakka. Hänen muutettua vanhainkotiin talo jäi tyhjilleen.


Tässä talo arvelisin 80-luvulla. Juuri tältä se näyttää nytkin, maali vain pinnasta hieman hilseillyt. 


Talo-raukka odottaa pelastajiaan.