Grankulla vuonna 1923

Grankulla vuonna 1923

maanantai 8. joulukuuta 2014

Mission possible ja väriterapiaa

Värien miettiminen saa hyvälle tuulelle. Yritän miettiä miltä väriltä missäkin huoneessa tuntuu ja tutkin millaisia värejä talossa on aikojen saatossa ollut. 

Seinissä on paikka paikoin kerrostumina erilaisia tapetteja ja maaleja. Vintillä oli osa seinistä tapetoitu ehkä jostain muualta jääneistä paloista.


Tätä tapettia ei löytynyt alakerrasta mistään mutta arvelen että sitä on jossain käytetty, tyyliltään on Jugendia ja sopisi talon valmistumisen aikakauteen.

Olohuone on jostain syystä koko ajan tuntunut vihreältä ja ruskealta. Keltainen ja kellanruskeat tapetit eivät minusta sopineet sinne. Tiesin että seinät oli tapetoitu uudelleen 50-luvulla mutta tapettien alla oli vain pahvit ja eristelevyt, ei vanhoja tapetteja joista olisi selvinnyt minkä värinen huone oli alunperin.




Olohuoneen tapetit olivat kyllä sinällään kauniit. Kuviollisen tapetin olisi jopa voinut jättää, elleivät kissat olisi käyneet teroittamassa siihen kynsiään. Ja ellei huone olisi niin vahvasti tuntunut vihreältä.

Kun irroitimme tapetteja seinistä, pieni pala eristeenä olevaa huokolevyä irtosi. Levyn alta paljastui tummanvihreä tapetti. Huone oli kuin olikin ollut vihreä. Nyt täytyy enää löytää seiniin oikeanlainen vihreä tapetti tilalle!


Keittiössä on upea vanha ruokakaappi uunin vieressä. Kaappia peittää paksu valkoinen maalikerros. Kaappi täytyy maalata uudelleen sillä osin maali on kulunut puupintaan saakka.


Rapsuttelin maalia pois ja maalikerroksia oli monta. Valkoisen alla oli vaaleansininen, jonka alla harmaanvihreä, jonka alla tummankeltainen, jonka alla vaaleankeltainen, jonka alla alkuperäinen kellanvihreä. Rapsuttelujen jälkeen kaapin pinta näytti upealta kaikkien värikerrosten kanssa. Värit sopivat hienosti keskenään ja mietin jopa pinnan jättämistä osin vanhalle maalille. Tämä projekti kyllä kestää tovin joten ehdin vielä moneen kertaan miettiä minkälaiseksi pinta lopulta tulee.



Kun minä keskityn väriterapiaan, Björn-Tore jatkaa tehtävää ullakolla. Mission impossible näyttää muuttuvan yllättäen mission possibleksi. Kun lattiasta on poistettu laudat ja kerros sahanpurua, runko saadaan näkyville. 


Jotta lattiaa voidaan alkaa rakentaa, pitää tukipuut saada rakennettua vaateriin. Vatupassi oli liian lyhyt koko lattian mittailemiseen ja ostoslistalla olikin muoviletkua josta askarrellaan itse vatupassi. Onneksi asia tuli puheeksi naapurin kanssa, joka ystävällisesti lainasi meille lasermittalaitetta. 





Laite keskelle vinttiä ja virta päälle. Sitten olikin vintin lattia täynnä lasersäteitä ristiin rastiin. Säteiden mukaan laitettiin langat ja lattian paikka alkoi hahmottua. Lattia osoittautui varsin suoraksi, ainoastaan parista kohtaa tukihirsiä madallettiin muutama sentti. 

Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme tehdä illallisen Villa Grankullassa. Uunin toimivuuteen en uskaltanut luottaa joten paistoin luomupaistin etukäteen kotona. Muuhun kokkaamisen puuhella riitti mainiosti ja saimme viettää ensimmäistä itsenäisyyspäivää kynttilän valossa omassa kotona. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti