Grankulla vuonna 1923

Grankulla vuonna 1923

tiistai 25. marraskuuta 2014

Valmistaudumme remonttiin

Tavararöykkiöt ovat imaisseet meidät ja olemme pääasiassa käyttäneet nyt kolme viikkoa tavaroiden ihmettelyyn, lajitteluun ja siirtelyyn. Tarvitsemme tilaa alakerrasta jotta pääsemme tyhjentämään vinttiä. Alakerrassa on huone ja keittiö sekä kylmä varasto.


Upea keittiön uuni. Onneksi tämä on säilynyt!

Kammarin pönttöuuni joka pitää rakentaa uudestaan sisältä. 

Kammari toisesta suunnasta, täällä on nukuttu. 

50-luvulla asennettuja keittiön kaappeja. 
Björn-Tore imurin varressa.

Kaikki mitä emme juuri nyt tarvitse saa mennä säilöön. Säkkikaupalla pilaantunutta, homehtunutta, koin syömää ja hiirten syömää päätyy roskiin. Rapsuttelemme aikamme kuluksi välillä ovia ja ovenkarmeja ja revimme pois vanhoja tapetteja jotta tuntuisi että saamme jotain näkyvää aikaiseksi.

Seinien pahvit olivat kupruilleet pahasti joten revimme pahvit pois. Alta paljastui upea hirsiseinä. 

Seinän materiaaleina on käytetty osin tilalla aiemmin ollutta hirsirakennusta. Osa hirsistä on siis reilusti 100 vuotta vanhoja. Voivat olla helposti 200-vuotiaitakin. 

Seinä on kaunis. Mutta en tiedä vielä päälystetäänkö se kuitenkin vai jätetäänkö hirret näkyviin. Tämä ei ole ulkoseinä joten eristyksellä ei juuri ole väliä. 

Pähkäilen tapettien ja värien kanssa vaikka oikeasti olisi tärkeämpääkin mietittävää. Kuten miten saamme vintin pian tyhjennettyä ja aloitettua eristyspuuhat. 


lauantai 22. marraskuuta 2014

Hieman juttua syksystä vielä

Kuulimme tyhjästä talosta tulevalta naapuriltamme Henriltä. Toinen naapuri taas jututti talon omistajaa josko hän olisi halukas myymään tontin ja talon meille. Omistaja oli suostuvainen ja Björn-Tore pääsi tutustumaan taloon tarkemmin.

Pääsimme hetimiten sopimukseen hinnasta ja kaupasta, paperit piti kirjoittaa syyskuussa. Omistaja tahtoi tyhjentää taloa, vaikka olimme valmiit ostamaan sen irtaimistoineen. Kaupanteko viivästyi parilla kuukaudella siivousurakan vuoksi. Eikä ihme.

Kun saimme kaupat tehtyä, talo oli vielä pullollaan vaikka sieltä oli viety pois paljon. Meidän tehtäväksi jäi alkaa koluamaan vinttiä ja tutkimaan jäljelle jääneitä tavaroita. Ja mitä kaikkea mielenkiintoista löytyikään!



Monta paria pyöreitä silmälaseja ja linssejä

Turo-haalari ja taskusta Reino Helismaan kirjoittamia "Suojapuku-säkeitä"






















Aika pian selvisi että olemme talossa jossa on säilytetty kaikki. Siis ihan kaikki kauppakuitteja, verotodistuksia, vakuutuspapereita ja jopa pula-ajan ostokortteja myöten. Mutta kuten kuvista näkee, aarteitakin löytyi. Toisen roska on toisen aarre. 



Laatikoita, jakkaroita, tynnyreitä

Vanha polkupyörän lamppu

Monot (näihin on myös sukset)

Lämpölyhty ja osuuspankin vanha säästö"possu". 



Lyhtyjä. 
Ja paitsi että tässä talossa on säilytetty kaikki - täällä on myös tehty kaikki! Löytyi lampaan keritsimet, karstat, pari rukkia tarvikkeineen, kangaspuut, tietysti ompelukone, kankaanpaloja, matonkuteita, kenkälestejä, puunauloja. ...


Mutta me olemme onnellisia. Harvoin pääsee tällaisiin aarteisiin käsiksi! 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Grankulla i Box, Sibbo - Satavuotias talovanhus pian uusine asukkaineen.

Kuulimme tyhjästä kiinteistöstä kesällä ja kävimme sitä ahkeraan katsomassa. Talo oli hyvin alkuperäiskuntoinen, sähköt mutta ei vesiä. Ei suuria remotteja tehty. Ulkoapäin näytti olevan alkuperäiset ikkunat ja laudoitus. Juuri sellainen jota olimme etsineet.

BT pääsi katsomaan taloa sisältä kun otimme yhteyttä omistajaan. Sisältä kuten ulkoa - alkuperäiset lattiat, seiniä tapetoitu ja sähköt vedetty ehkä 50-luvulla. Loistava kohde. Aloimme neuvoitella kaupoista syksyllä ja vihdoin muutaman kuukauden jälkeen, talo siirtyi meille 3.11.2014.


Tässä talo vuonna 1924





Talon rakensivat Didrik ja Hilda Lindholm vuonna 1913. Kiinteistötietoihin rakennusvuosi on merkitty myöhäisemmäksi mutta uunissa ja piipussa on vuosiluku 1913. Didrikillä ja Hildalla oli lapsia kolme, Edwin, Edit ja Einar, joista Einar asettui taloon 60-luvulla. Einar kuoli -88, jonka jälkeen leski Eila asui talossa viime vuosiin saakka. Hänen muutettua vanhainkotiin talo jäi tyhjilleen.


Tässä talo arvelisin 80-luvulla. Juuri tältä se näyttää nytkin, maali vain pinnasta hieman hilseillyt. 


Talo-raukka odottaa pelastajiaan.